Tuoreen Future Consumer Indexin mukaan 46 % vastaajista ei uskaltaisi mennä konserttiin moneen kuukauteen ja 21 % moneen vuoteen. Tämä hätkähdyttävä tulos löytyy konsulttiyhtiö EY:n tammikuussa 2021 julkaisemasta tutkimuksesta ”Eurooppaa jälleenrakentamassa: kulttuuriin ja luovuuteen perustuva talous ennen ja jälkeen koronan”. Korona ja sen pelko liittyvät katsomon puolella draamaa aiheuttavien asioiden repertuaariin, johon kuuluu ennestään kännyköiden valot, värinä ja kilinä. Sekä tietenkin ikiaikaiset klassikot, kuten keskipenkiltä kesken esityksen vessaan (ja takaisin) könyäminen ja hillittömät yskänkohtaukset. Voin vain kuvitella, että vastedes pienikin köhäisy saattaa herättää jos nyt ei pelon, niin ainakin ajatuksen koronasta.
Suomessa pelon juuret ovat ainakin osin Helsingin Musiikkitalossa 7. maaliskuuta 2020 järjestetyssä surullisenkuuluisassa naistenpäivän konsertissa ja siitä seuranneessa uutisoinnissa. Korona oli levinnyt niin esiintyjien kuin yleisönkin keskuudessa ja tartunnan saaneiden joukossa oli julkisuuden henkilöitä. Tästä on varmasti monelle jäänyt käsitys, että konserttisalit ja teatterit ovat niitä pahimpia koronalinkoja. Nykyhetken valossa ajatus tuntuu kohtuuttomalta, sillä tieto on lisääntynyt, ohjeistukset ovat tiukentuneet ja esitystiloissa on tehty hartiavoimin töitä kaikkien turvallisuuden takaamisesti. Silti ovet eivät ole saaneet aueta. Absurdi tilanne kiteytyy pääkaupunkiseudun suurimpien esitystilojen johtajien Helsingin Sanomien yleisönosastolla 21.4. yhdessä julkaisemaan vetoomukseen päästää yleisö pian kulttuurilaitoksiin. Elefantti ei vain istu katsomossa, koko esittävä taide on jäämässä sen painon alle.
Valoa koronatunnelin päässä?
Kohtuuttoman pitkän julkisen rummutuksen ja lobbauksen jälkeen kulttuurialan tukipaketti ja suunnitelmat rajoitusten asteittaisista purkamisista antavat toivoa paremmasta, mutta eivät tarjoa välitöntä ratkaisua monisyiselle esittävän taiteen kentälle. Se, mitä ala kaipaa on yleisö. Ja tunne on varmasti molemminpuolinen. Jaksetaan vielä hetki. Striimataan erityisesti maksullisia esityksiä, vaikka se kliiniseltä tuntuukin. Maksetaan kannatusmaksuja ja tilataan taidelahjoja. Annetaan taiteen tekijöille viesti, että heistä välitetään ja että heidän taiteensa halutaan kokea myös sitten, kun tämä kaikki on ohi.
Kulttuurin tuottajina meidän ei tulisi tyytyä vain lausumaan, että aika näyttää kuinka syvän jäljen pandemia alaamme jättää. Meillä on velvollisuus ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiseksi tulevaisuus muodostuu – niin, ettei 21% vastaajista tarvitse odottaa vuosia uskaltautuakseen jälleen kohtaamaan elävää taidetta.
Pia Repo / Kulttuurituotanto YAMK HUMAK 2021
The Show on brittiläisen taiteilijan ja kirjailijan Tim Etchellsin suurikokoinen installaatio. Teoksen ilmiselvä viittaus liittyy esittävän taiteen sulkuun koronapandemian aikana, mutta samalla se on kutsu sosiaaliseen taukoon, kriittiseen ajatteluun ja poliittiseen muutokseen (Liikkeellä marraskuussa –festivaali).
Teos on osa Liikkeellä marraskuussa -festivaalin Jälkiä marraskuusta kokonaisuutta sekä Caisan 25 -juhlavuoden ohjelmistoa ja se on esillä 23.4.-15.11.2021 Kafé Komassa Tokoinrannassa.
Kuva: Mariangela Pluchino
