“Kulttuuriala ei työllistä” oli vastaus jonka sain TE-toimistolta, kun keskustelin kulttuurituottajan opinnoista omaehtoisina opintoina. Toisaalta en enää näiden vuosien jälkeen ihmettele tuota vastausta ja silti samaan aikaan se kouraisee sisuskaluista aika ajoin. Tosiaanko kulttuuriala katsotaan ei työllistäväksi alaksi? Samaan hengenvetoon joudun ikäväkseni toteamaan, että tunnen lukuisia taiteilijoita, jotka ovat vaihtaneet alaa tai vähintään muuttanut toiminnan luonnetta viimeisen kahden vuoden aikana, joku koronapandemian vuoksi ja toinen taas hallituksen kulttuurileikkauksien vuoksi.
En tiedä tekeekö se minut enemmän surulliseksi vai vihaiseksi, miten usein olen todistamassa tilannetta, kun kulttuurille ei anneta sen ansaitsemaa arvoa, vaikka käytämme sitä päivittäin? Kulttuuri- ja tapahtuma ala on onneksi ollut esillä mm. vuosi hiljaisuutta kampanjan voimin sekä Mitta on täysi! -mielenilmauksessa, mutta onko niillä saatu riittävästi muutosta aikaan? Taidetta ja kulttuuria pidetään tehokkaina keinoina ottaa kantaa ja välittää viestiä. Kulttuurialan puolesta puhujat ovatkin käyttäneet monenlaisesti erilaisia taiteenmuotoja kannanotoissaan mm. lauluja, pukeutumista ja grafiikoita.
Mutta mitä jos tuo tehokas, tunteita herättävä, viihdyttävä, iloa, merkitystä – joskus jopa järkytystä tuova keino vietäisiin pois. Ymmärrettäisiinkö silloin sen olemassaolo ja arvo? Mitä olisi maailma, jossa ei enää kuuluisi musiikkia, ei näkyisi taidetta, ei luettaisi kirjoja, ei katsottaisi televisioita… Voisiko kulttuurin pistää jäihin ja mitkä olisivat sen seuraukset?
Kulttuuria kaikkialla
Usein sana kulttuuri vie ajatuksemme taiteeseen tai maanosien tapoihin esimerkiksi ruokakulttuuriin, äidinkieleen tai vaatetukseen. Mutta se on oikeastaan hyvin suppea ajattelumalli kulttuurista. Sivistyssanakirja määrittelee, että kulttuuri on 1. yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus; sivistys. 2. yksilön tai yhteisön vakiintuneita ajattelu- ja toiminta tapoja. On kuin kulttuurilla olisi pitkät lonkerot, jotka sitovat ihmisiä sekä kansakuntia yhteen. Mutta kuitenkin liian usein nuo lonkerot ovat näkymättömät. Ehkä juuri sen näkymättömyyden vuoksi ajatellaan, etteikö kulttuuri olisi kannattavaa työmarkkinoiden näkökulmasta?
Minä kuitenkin käsittäisin asian niin, että kun kulttuuri tosiaan on koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus, maailmassa ei tapahdu kehitystä ilman kulttuurin tekijöitä ja ehkäpä tähän astinen kehitys onkin pitkälti kulttuurin ansiota. Pysyisikö maailma saavutetulla tasolla ilman kulttuurin tekijöitä? Mikä voi olla kallisarvoisempaa toimintaa kuin ylläpitää olemassa olevaa kehitystä, ihan jo luku- ja kirjoitustaidosta lähtien. Enkä ole ehtinyt vielä edes mainita kulttuurin hyvinvointivaikutuksia.
Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuritoiminnan lain uudistamisen perusteluissa todetaan, että kulttuurilla on merkitystä niin ihmisten elämässä kuin yhteiskunnassa. Kulttuurilla on välittömiä sekä välillisiä vaikutuksia niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Sitä pidetään elämänlaatua vahvistavana, identiteettiä sekä yhteisöllisyyttä rakentavana, jonka lisäksi kulttuurilla on itseisarvoinen merkitys. Jo pelkästään musiikin vaikutuksista hyvinvointiin ja terveyteen on koottu mm. muusikkojen liiton sivuille lukuisia tutkimuksia ja artikkeleita. Kuinka paljon enemmän onkaan koko kulttuurin kirjon tuoma hyvinvointi ihmisille.
Vain jäävuoren huippu näkyvissä
Harmillisen usein taustatyö sekä tekijöiden määrä, jotka mahdollistavat monipuolisen kulttuurin jää huomiotta ja vain jäävuoren huippu näkyy. Ilokseni huomasin, että Euroviisu huumassa Suomen edustajan Käärijän taustatiimiä nostettiin esille. Käärijän omalla Instagram tilillä tarinoissa näkyi joukko ihmisiä: meikkaaja, tanssijat, avustajat… Suomen musiikintekijät nostivat esille Käärijän Cha cha cha-kappaleen sävellys, sanoitus ja sovitustyön takana olevat ihmiset. Käärijän lisäksi tuota kappaletta on ollut tekemässä neljä ihmistä. Siihen päälle, kun lisätään kappaleen tuotanto muusikoista äänitykseen, editoinnista miksauksen kautta masterointiin, on taustajoukoissa helposti kymmeniä tekijöitä. Tuon yhden kappaleen takana oli suuri joukkue toteuttamassa tätä elämystä, joka lavalla kesti yhden hetken, mutta villitsi elämyksellisyydessään kokonaisvaltaisesti. Hitiksi nousseen Cha cha cha-kappaleen ympärille muodostuneen suomalaisuus ylpeyden lisäksi Käärijän pukeutuminen ja hiustyyli levisi kuin kulovalkea. Käärijä-buumista nähdään vielä jälkilöylyjä niin myyntipalstoilla vihreiden Käärijä-tuotteiden muodossa kuin parturi-kampaamoiden hiustenleikkaus ja värjäys penkeillä.
Näin kulttuurin kautta on jälleen tuotu paljon iloa ja jännitystä monien elämään, mutta myös ihan konkreettisia euroja ihmisten taskuun. Vaikka kulttuuriala ei kaikkien mielestä ole työllistävä ala, olen erittäin iloinen, että kulttuurin mahdollistajia, toteuttajia ja kuluttajia on paljon. Ja minä saan olla yksi heidän joukossa!
Kirjoittaja Henna Nieminen, YAMK-kulttuurituottaja opiskelija. Vuodet 2014-2022 toiminut muusikko-yrittäjä, joka etsii uralleen uutta suuntaa uskoen siihen, että kulttuuriala työllistää jatkossakin!
