Vuoden 2020 Taiteen ja kulttuurin barometrin teemana on taiteilijat ja taiteen tekeminen kunnissa. Barometrin aineisto koostuu kahdesta kyselystä, joista toinen kohdistettiin taiteilijoille ja toinen kuntien kulttuurista vastaaville viranhaltijoille. Taiteen ja kulttuurin barometrin tarkoituksena on vuosittain seurata ja tuoda esiin taiteen kentän toimijoiden näkemyksiä ajankohtaisiin kysymyksiin ja ilmiöihin. Barometri toteutetaan Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen sekä Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) yhteistyönä.
Raportissa tarkastellaan, millainen asema taiteellisella työllä ja toiminnalla on kunnissa, miten kunnat luovat edellytyksiä ammattimaiseen taiteen tekemiseen, miten taiteilijat näkevät kunnat taidetta tukevina toimijoina sekä millainen merkitys kuntien tuella on ollut taiteilijoille. Lisäksi raportissa tuodaan esiin paikkakunnan merkitystä taiteilijoille ja heidän työskentelylleen. Barometrikysely toteutettiin syksyllä 2020 keskellä lähes koronaviruspandemiaa, joka on vienyt kulttuurialan toimintaedellytykset tuhoisin seurauksin.
Kuntien tärkeä rooli toiminnan tuottajana ja kulttuurin rahoittajana
Taiteen ja kulttuurin rahoitus on murroksessa. Viimeisen vuoden vaikeudet, jotka kohdistuivat alalle täysin odottamatta, on osoittanut alan haavoittuvuuden. Taiteen ja kulttuurin rahoitus nähdään perinteisesti valtion tehtävänä. Kunnilla on tärkeä rooli oman alueensa kulttuurin rahoittamisessa. Kunnilla on myös lakisääteinen tehtävä varmistaa kulttuuritoiminta ja luoda toimijoille edellytyksiä ja mahdollisuuksia toimia kulttuurinkentällä. Kuntien lähtökohdat kuitenkin vaihtelevat suuresti ja riippuu hyvin paljon kunnan koosta, resursseista, kulttuurimyönteisyydestä ja taloudellisesta tilanteesta miten kunnissa asiaa hoidetaan. Raportti osoittaakin, että taiteilijat ja kulttuurilaitokset keskittyvät suurimpiin kaupunkeihin juuri parempien toimintaedellytysten vuoksi, mikä luonnollisesti luo alueellista kulttuurin saavutettavuuden ongelmaa. Taiteen ja kulttuurin kenttä on monipuolinen ja monimuotoinen ekosysteemi, joka sisältää kulttuuritoimijoita aina vakiintuneista institutionalisoituneista toimijoista kaupunkikulttuuriin, omaehtoiseen taiteeseen ja marginaaleihin.
Kulttuuri on peruspalvelu
Taiteilijat ja kulttuurintekijät kaipaavat kunnilta enemmän rahoitusta ja tiloja taiteen tekemiseen. Kulttuurin rahoittaminen ei aina ole listalla kovin korkealla, sillä esimerkiksi kunnan sosiaali- ja terveyspalveluihin on satsattava huomattavia summia rahaa. Peruspalvelut pitää turvata. Kulttuuri on peruspalvelu, jonka ylläpitämistä ei voida sivuuttaa. Kulttuuri tulisi nähdä enemmänkin tulevaisuuden investointina kuin kuluna. Kulttuurin vaikuttavuuden mittaamiseen tulisikin kiinnittää yhä enemmän huomiota, jotta voidaan osoittaa, että kulttuurilla todella on alueellisiakin hyvinvointivaikutuksia. Näillä hyvinvointivaikutuksilla voidaan alentaa sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannuksia. Kuntapäättäjille olisi tärkeää saada kulttuurin hyvinvointivaikutukset esiin, kun tehdään päätöksiä kunnan kulttuuribudjeteista. Päättäjät eivät välttämättä tunne kulttuurikenttää ja sen vaatimuksia ja toisaalta kulttuuria ei osata hyödyntää voimavarana ja hyvinvoinnin lisääjänä. Ei ole itsestään selvää, että kulttuurin arvo olisi tiedossa.
Oman alueen kulttuurikentän tunteminen
Raportin mukaan taiteilijat kokevat epäluottamusta kunnan päätöksentekijöitä ja heidän osaamistaan kohtaan. Yhteistyöstä ollaan kuitenkin kiinnostuneita. Miten kunta sitten voisi parhaiten tukea taiteilijoita ja kulttuurintekijöitä? Tuntemalla oman alueensa taiteilijoita ja sitä potentiaalia mitä he voisivat kunnalle osaamisellaan tarjota. Tiedottamalla ajankohtaisista asioista ja ylläpitämällä foorumia, jossa on mahdollisuus puhua ajankohtaisista asioista ja verkostoitua muiden toimijoiden kanssa. Ylläpitämällä avointa vuorovaikutusta ja aitoa kuuntelemisen kulttuuria, jonka avulla luodaan toimintaedellytyksiä toimijoille. Arvostamalla ja antamalla positiivista palautetta toiminnasta. Ottamalla toimijoita mukaan toiminnan ja prosessien suunnitteluun. Aina ei ole kyse rahasta, ilmaisemalla arvostus ja luomalla myönteistä toimintakulttuuria voidaan päästä pitkälle. Mielestäni kunnan kulttuuripalvelut on ennen kaikkea mahdollistaja, joka tuo toimijoita yhteen ja sparraavat tuottamaan toimintaa yhdessä.
Kulttuurin paikallisuus voimavaraksi
Barometrista on tulkittavissa, että kuntien olisi hyvä tarkastella avustuspolitiikkaansa. Onko se riittävää ja tässä ajassa? Usein ongelma on, että marginaalissa olevat kulttuurintekijät jäävät avustusten ulkopuolelle ja toisaalta harrastamista tuetaan suurella rahalla. Ammattimaisuus jää pienemmälle huomiolle. Kulttuurin paikallisuus on voimavara, jonka erityisyys jää usein huomiotta. Osaavatko kunnat tunnistaa, mikä omalla alueella on kulttuurisesti merkittävää ja mitkä toimijat pitävät yllä tätä erityistä ja arvokasta toimintaa, jolla saattaa olla vaikuttavuutta myös alueen ulkopuolella? Olisiko mahdollista, että avustusprosessia uudistettaisi niin, että ammattimaisuus korostuu, mutta marginaaleille jäisi pelivaraa? Olisiko mahdollista, että avustukset suunnattaisikin suoraan toiminnan tuottamiseen? Avustusprosessin olisi hyvä olla läpinäkyvä ja perustua vertaisarviointiin ja vuoropuheluun. Tarvitaan siis joustavuutta toimintaan ja avustuskriteeristön uudelleen järjestelyä.
Alusta kulttuurille koordinoiden ja mahdollistaen
Kunnat ovat alusta kulttuurin tuottamiselle. Kunnat voivat toimia koordinoijana ja mahdollistajana. Luodaan tilaa kulttuurille ja positiiviselle kaupunkiaktivismille, jossa myös kulttuuritoimijat olisivat mukana. Ensin luodaan tila ja siihen ympärille muodostuu yhteisö tuottaen toimintaa ja uutta kulttuuria. Kulttuurin tukeminen voi yhtä hyvin olla työskentelytilojen tarjoamista tai taiteilijan työllistämistä johonkin projektiin. Toimintaa voidaan myös mahdollistaa väliaikaisesti tai jopa pysyvästi yleisiin, julkisiin tiloihin, omalle asuinalueelle tai joutomaille. Siivouspäivä ja Ravintolapäivä ovat oivia esimerkkejä mitä voidaan yhteisöllisesti ja kansalaislähtöisesti saada aikaan, kun toiminnan kynnystä ja byrokratiaa kunnan toimesta vähän madalletaan. Kyse ei välttämättä ole rahasta tai resursseista. Muutoksentekeminen vaatii rohkeutta ja luovuutta katsoa asioita jostain muusta kuin taloudellisesta näkökulmasta. Tarvitaan uusia ja rohkeita avauksia – kulttuuri ei ole merkityksellinen vain kulttuurille itselleen, vaan ihmisten hyvinvoinnille, veto- ja pitovoimalle sekä elinkeinoelämälle.
Nina Venäläinen
kulttuurituottaja ylempi (yamk) opiskelija
Minna Ruusuvirta, Emmi Lahtinen, Kaija Rensujeff, Ari Kurlin Niiniaho 2021. Taiteen ja kulttuurin barometri (cupore.fi)
