Koronarajoitukset ovat laajalti purettu: lohkojärjestelyt ja turvavälit katsomoissa ovat taaksejäänyttä aikaa ainakin toistaiseksi. Vaikka pahimmista tapahtumasiirroista ja -perumisista on pääosin päästy, on koronan jälkimainingeissa monien tapahtumapaikkojen kalenterit edelleen täynnä aiemmilta kausilta siirtynyttä ohjelmistoa: uusille tekijöille ei välttämättä ole tilaa ja monen esiintyjän koronan alla ilmestyneet produktiot ovat jääneet kiertueita vaille. Kun tapahtumatoimintaa nyt elvytetään, on kilpailu yleisöstä paikoin kovaakin. Kulttuuritarjontaa olisi vaikka jokaiselle illalle. Toisaalta kaikki eivät vielä uskalla liikkua massojen parissa ja toiset ovat löytäneet uusia harrastuksia, jotka syövät vapaa-aikaa. Toki on myös ihmisryhmiä, jotka ovat onnesta kiljuen palanneet tapahtumapaikkoihin, jotkut ovat säästäneet pääsylippuja vuodelta 2019 vihdoin toteutuvaan konserttiin.
Pitkän tapahtumasulun jälkeen sosiaalista vastuullisuutta voi tarkastella monelta kantilta: Miten mahdollistamme uusien kykyjen esilletuomisen ja alan toimijoiden työllistymisen? Miten tasapainoitamme tapahtumatalojen kalenterit siten, että koronan jalkoihin jääneet esitykset saadaan toteutettua mutta myös uutta tarjontaa ujutettua mukaan? Samaan aikaan tulisi pyrkiä moninaisiin ohjelmistokokonaisuuksiin, jossa erilaiset sisällöt ja tekijät näkyvät. Miten yleisöt saadaan takaisin tapahtumapaikkoihin?
Kaupungin toimijoilla erityinen vastuu?
Kaupungin toimijoilla on kenties korostunut vastuu töiden tarjoamisessa kovia kokeneille tapahtuma-alan työntekijöille, oli sitten kyse paitamyyjistä, teknikoista tai esiintyjistä. Esimerkiksi Espoon kaupungin kulttuurin palvelualueen kärkitavoitteiksi käynnissä olevalle valtuustokaudelle on lueteltu koronasta toipuminen, vetovoimaisten palveluiden ja kulttuurisisältöjen tarjoaminen, alueellinen, fyysinen, kulttuurinen ja taloudellinen saavutettavuus, moninaisuus sisällöissä ja rakenteissa, sekä toiminnan taloudellinen tasapaino (espoo.fi). Ei mikään ihan vaatimaton yhtälö.
“Parhaimmillaan taide ja kulttuuri mahdollistavat osallisuuden, yhteisöllisyyden ja monialaisuuden sekä antavat välineen näiden toteuttamiseen” (ymparistoosaava.fi). Tämä on ylevä ajatus kulttuurin sosiaalisesta vaikuttavuudesta. Pandemianjälkisessä ajassa kuitenkin väistämättä miettii, onko kovia kokeneella tapahtuma-alalla tämän saavuttamiseen paukkuja. Paljon toki jo tehdään: Espoon kaupungin kulttuuri- ja tapahtumapalveluissa on olemassa työryhmiä esimerkiksi kestävälle kehitykselle, sekä kaupunkitasoisesti yhdenvertaisuuden tiimoilta. Kaupungin Elinvoiman tulosalueella on muun muassa osallisuusverkosto, jossa jaetaan vinkkejä kaupunkilaisten aktivoimiseen ja heidän kanssaan yhdessä tekemiseen. Edellä mainitut toimet kannustavat kaikki sosiaalisen vastuullisuuden edistämiseen mutta mitä se tarkoittaa käytännön toimien tasolla?
Sosiaalinen vastuullisuus ja konkretia
Yksilötasolla tuotantosuunnittelijan roolissa kiinnitän huomioita tekemiini ohjelmistovalintoihin: on pyrkimys edellä mainittuun monimuotoisuuteen, sekä esimerkiksi esiintyjien sukupuolijakauman tasavertaisuuteen, ottaen mukaan esiintyjiä sukupuoli-identiteetistä riippumatta. Tämä työ helpottunee sitä mukaa, mitä avoimemmaksi musiikkiala ylipäänsä kehittyy: kenelle annetaan radiosoittoa ja kenen kasvot näkyvät mediassa. Vastuuta on kaikkialla siellä, missä on portinvartijoita.
Sosiaalista vastuuta toteutetaan kaupungin tapahtumataloissa käytännössä 1) huomioiden muuttuva demografia – tarjotaan myös matalan kynnyksen tapahtumia: ikääntyvälle väestölle on senioritansseja, iltapäiväelokuvia ja matineakonsertteja. Tansseilla ja kohtaamisella on kenties etenkin ikäihmisten parissa suuri merkitys koronan jälkisessä ajassa. Ohjelmistossa tuodaan esille myös nuoria artisteja eri lähtökohdista, samaten lastenohjelmaa. Musiikin ja esittävän taiteen eri genret on huomioitu: ohjelmatarjontaa on eri kielillä, myös sanatonta. 2) Huomioimalla saavutettavuus ja esteettömyys: tapahtumatilat soveltuvat niin liikuntarajoitteisille, kuin kuulo- sekä näkörajoitteisille ja siitä kerrotaan selkeästi kaupunkiorganisaation kanavissa. Kaikukorttiverkosto puolestaan tarjoaa kulttuurielämyksiä taloudellisesti vaikeassa tilanteessa oleville henkilöille. Digitapahtumia on edelleenkin pandemian jälkeen tarjolla heille, jotka eivät fyysisesti pääse paikalle. 3) Huomioimalla moninaisuuskoulutukset henkilökunnalle 4) Huomioimalla turvallisuus ja työssä jaksaminen: kaupungin yksiköissä on nollatoleranssi kiusaamiselle, tämä ulottautuu myös asiakkaiden ja esiintyjävierailijoiden suuntaan: Tilat ovat lähtökohdiltaan kaikille turvalliset ja kaikkia kohdellaan tasavertaisesti.
Näkisin, että esimerkiksi hyvin myyvä tapahtuma ja sosiaalinen vastuullisuus voi toteutua samanaikaisesti kaupungin tapahtumajärjestäjän toimesta, kun organisaation vastuullinen ajattelu ja toiminta on laajemminkin kohdillaan. Kuluttajakasvatuksen avulla voidaan tuoda asiakkaat lähemmälle tapahtumajärjestäjää: viestinnässä kannattaa tuoda esille, miten tapahtumat lisäävät immateriaalista hyvinvointia. Yleisöt myös äänestävät jaloillaan: tänä päivänä organisaatioille on suorastaan elinehto pystytä sanoittamaan ja tuomaan kiinnostavalla tavalla esille ekologista vastuunkantoaan: tie vie väistämättä kohti hiilineutraaleja tapahtumia ja hyvä niin. Myös, tai kenties erityisesti, kaupunkiorganisaatioiden on pystyttävä vastaamaan tähän(kin). Taloudellinen vastuullisuus edesauttaa samalla sosiaalisen vastuullisuuden toteutumista: Järjestämällä sekä matalan kynnyksen pääsymaksuttomia tapahtumia, pääsymaksullisia tilaisuuksia, kuin vuokratilaisuuksia (jotka tasapainottavat budjettia) – pystytään ylläpitämään taloudellista ja sosiaalista vastuullisuutta käsi kädessä.
Tapahtumatalojen kalenterisumaan ei mahdollisesti ole suoraa yksittäistä ratkaisua mutta ainakin reagointikyky lyhyellä varoitusajalla muuttuviin tilanteisiin on pandemian myötä varmasti kentällä entuudestaan kehittynyt.
Lani Nordlund
Kulttuurituotannon YAMK-opiskelija
Tuotantosuunnittelija, Espoon kaupunki
Lähteet:
Espoo.fi. Espoo-tarina. Viitattu 2.5.2022. https://www.espoo.fi/fi/espoon-kaupunki/espoo-tarina
Ymparistoosaava.fi. Kulttuurinen kestävyys. Viitattu 2.5.2022. https://www.ymparistoosaava.fi/sosiaali-ja-terveysala/index.php?k=22588
