Intensiivinen työarki ja kalenterimerkinnät pursuilevat sähköisen kalenterin reunaviivojen yli. Silti työarjen pyörityksen keskellä työtapojen kehittäminen, kontaktien kartoittaminen ja uusien avauksien starttaaminen houkuttaa. Hyvä niin. Niissähän on tämän homman suola ja sokeri.
Onko uusi toimintatapa aina paras vai olisiko uskallusta hypätä pois totutusta, luopua ja kokeilla uutta? Vanha mallin mukaan toimiminen koetaan usein ehkä nopeammaksi, askelmerkit ovat tuttuja ja toiminta kulkee. Pieni sivuaskel kannattanee kuitenkin ottaa. Kehittäminen ja kehittyminen antaa inspiraatiota omaan työhön ja parhaimmillaan työhyvinvointia laajemmallekin joukolle.
Oma lähiorganisaation sisällä verkostoituminen ja yhteistyömallien kehittäminen voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta ei se aina työarjessa sitä ole. Oman yksikön sisälläkin totutuista toimintamalleista poikkeaminen on opeteltava ja annettava sille mahdollisuus. Yhteistyö tuottaa vahvempaa kumppanuutta ja kenties parempia keinoja saavuttaa tavoitteita. Onhan niinkin, että yhteistyötaidot ovat tulevaisuustaitoja eli ei ihan turha ajatus.
Espoon Tapahtuma- ja kulttuuripalveluissa on vuoden 2021 alusta pyritty erityisesti kehittämään kulttuuritalojen välistä yhteistyötä ja verkostoitumaan paremmin oman yksikönkin sisällä. Tavoitteena on kehittää palvelualuetasoisia yhteistuotantokonsepteja, jotka voidaan toteuttaa osittain tai kokonaan kaikissa toimipisteissä. Yhteistuotantantoja tekemällä tunnistetaan toimivia käytäntöjä yksiköiden välillä. Strategiasta kumpuava toimeksianto on selkeä, hyvä ja perusteltu. Käytännöntyö ja toimet tavoitteiden saavuttamiseen vaatii silti (työ)aikansa. Yhteisesti on todettu ja tunnistettu saavutettavat hyödyt: uusien konseptien syntyminen ja yhteistyöosaamisen vahvistuminen. Mikäs siinä! Toimeen vaan!
Askel, powerpoint-suunnitelma ja tuotanto kerrallaan rakennetaan uutta yhteistyötä, prosesseja ja kokeiluja. Uudet ajatukset ja avaukset eivät aina silti suju suorinta reittiä. Resurssointi, työnjako ja uudet sisällöt vaativat pohdintaa ja aikaa muokkautuakseen osaksi sujuvaa toimintaa. Aika ei lisäänny, vaikka intoa on. Kenet voi kutsua apuun? Vai onko otettava kumppanuuden sarvista kiinni ja ratsastettava yhteistyöratsun selässä kohti uutta?
Yhdessä tekeminen = enemmän
Työn vaikuttavuus, yhteisöllisyys ja merkityksellisyys antavat motivaatiota tekemiselle. Espoon Esimiesareena -tilaisuudessa toukokuussa useammassa puheenvuorossa ja osallistujien kesken nousi esille sana yhteistyö. Yhteistyön voimassa ei ole mitään uutta, mutta on ehdottoman tärkeää meitä kaikkia työputkessa juoksevia muistuttaa siitä toisinaan. Yhteiseen tekemiseen kulminoituu myös osittain myös toinen päivän polttava sana ja strategioiden kantava voima, osallisuus. Sen mahdollisuuksia ovat tekeminen, kumppanuudet ja erilaiset vaikuttamisen tavat. Eri muotoisella mukanaololla voi olla vaikuttavuudessaan kauas kantoiset seuraukset. Osallisuuden vastapari on osattomuus. Sen lisääntyminen ollee väistämätöntä, mutta kaikki keinot sen hillitsemiseen on otettava käyttöön. Luotan, että tässä yhteistyö ja kumppanuus tulevat avuksemme.
Uusia verkostoja pulpahtelee. Viimeisimpänä tuttavanani on työorganisaatiossani Innovaatio- ja kehitysyksikön fasilitoimana Yhteiskehittämisen verkosto. Yhteiskehittäminen ja siihen perustuva innovaatiotoiminta on tapa yhdessä luoda uusia ratkaisuja tunnistettuihin tarpeisiin. Ensin pitää siis yhteiskehittää verkosto, ja kartoittaa sen osallistujat.
Verkostotyön asiantuntija ja kehittäjä KTT Timo Järvensivu kuvaa verkostojen kehittämistä neljällä kohdalla. Edellä mainittu kartoitus on ensimmäinen, toiseksi on sovittava tavoitteet ja toimintatavat, ”näin me toimimme yhdessä”. Yhteinen suunnitelma rakentaa luottamusta toiminnalle ja toisiin verkoston jäseniin. Kolmantena ”toimitaan” ja astutaan yhdessä tekemisen vaiheeseen, jotta päästään neljänteen vaiheeseen, jossa arvioidaan saavutuksia ja lavennetaan niitä.
Verkostot tarvitsevat aikaa ja ihmiset kärsivällisyyttä kehittyäkseen. Yhteiskehittämisen verkostossa otettiin heti ensimmäisessä tapaamisessa tämä huomioon: ”Pitkällä aikavälillä olemme yhteisönä enemmän kuin osiemme summa!” Yhteinen hyvä, ideat saatikka yhteiset projektit eivät rakennu hetkessä, joskus eivät lainkaan. Silti ilman yrittämistä, verkostojen kohtaamisia ja niissä eri alankin ihmisten saman pöydän ääressä tutustumista, emme pääse edes kokeilemaan, mikä voisikaan olla verkoston yhteinen lopputulos.
Muitta mutkitta kohti mahdollisuuksia
Verkostot ovat mahdollistajia ja niissä muodostuneet kumppanuudet sen ydintä, jotka rikastuttavat työntekemistä ja kehittävät parhaimmillaan luovia ratkaisuja. Yhdessä tekemine on ideoiden areena, josta parhaimmat otetaan heti suunnitteluun, osan jäädessä odottamaan soveltuvaa aikaa. Suuri kysymys on kuitenkin, miten saattaa koko ympärillä oleva porukka ajattelemaan, että pienillä mutkilla voi saavuttaa raikkaita ajatuksia ja mutkat kannattaa kulkea, jotta kumppanuudet ja yhteistyömalli hioutuu sopivaksi, ja sellaiseksi, että se hyödyttää lopulta kaikkia osapuolia.
Kannattanee kurkata jo huomenna olkansa yli ja moikata takana olevaa kaveria – siitä voi syntyä kenties timanttinen alku yhteistyölle. Millainen verkosto on oman työviitekehyksesi ympärillä? Onko tuo verkosto niin lähellä, ettei sitä edes heti ymmärrä? Kannattaa ottaa selvää, niin minäkin teen.
Teksti: Johanna Kallioaho, Kulttuurituotannon YAMK-opiskelija
