Työväentalot ovat olleet niiden rakentamisen aikoinaan suomalaisen työväestön toiminnan mahdollistajia ja elävän kulttuurintiloja. Työväentalot ovat sadassa olemassaolonsa vuotena nähneet suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutoksen. Elintason nousu ja maansisäinen muuttoliike ovat saattaneet erityisesti pienien taajamien työväentalot haastavaan tilanteeseen.
Tilanteessa työväentaloille on löydettävä uutta merkitystä, uutta käyttäjäkuntaa ja uusia toimijoita.
Työväentalot ovat rakennettu talkoovoimin 1900-luvun alkuvuosina ja niitä on myös ylläpidetty talkoovoimin. Nykytilanteessa tätä talkooväkeä on hankalampi löytää ja näin ollen ylläpidon vastuu jää yhä harvemmille hartioille.
Suomen ohella työväentaloja on monissa muissa Euroopan maissa, joissa niistä käytetään nimitystä “kansantalo” (esimerkiksi ruots. folkets hus).
Eniten työväentaloja on pohjoismaissa, joissa myös on vahva Sosialidemokraattinen puolue ja sen laaja järjestörakenne. Suomessahan työväentalot ovat ovat pääsääntöisesti sosialidemokraattisten ja vasemmistoliittolaisten yhdistysten ylläpitämiä yhteisöllisiä ja toiminnallisia rakennuksia.
Suomalaisten työväentalojen edunvalvontaa hoitaa vuonna 1970 perustettu Suomen Työväentalojen liitto ry, johon vuoden 2021 alusta kuului lähes 150 työväentalon tai muun kiinteistön/huoneiston omistavaa yhdistystä.
Työväentalot ovat olleet ja ovat asuinalueensa elävän kulttuurikeskuksia, niissä on toiminut mm. ensimmäiset kaikille avoimet pienet kirjastot, opintopiirit, harrastajateatterit, tanssit sekä ne ovat toimineet kiertävien esiintyvien artistien esiintymisareenana.
Useissa työväentaloilla toiminta jatkuu edelleenkin aktiivisena, ehkenkin käyttäjien ikärakenne on vanhentunut talojen alkuvuosikymmenistä.
Työväentalojen toiminta on ollut vaikuttavaa, niissä on poliittisen toiminnan mahdollistamisen lisäksi sivistetty ja viihdytetty alueen ihmisiä.
Tätä uutta työväentalojen uutta ”kultakautta” tulee etsiä verkostoitumisen kautta.
Tämän verkostoitumisen mahdollistaa se ettei Suomessa ole sadan vuoden takaista kahtiajakoa työväestöön ja varakkaampaan väestöön.
Tähän yhteiseen työhön tulee kutsua, niin paikalliset kyläyhdistykset, yhdistykset, taitelijat, pienyrittäjät ja käsityöläiset.
Työväentalojen säilyttäminen yhteisöllisinä ja avoimina on kestävän kehityksen henkistä mitä parhaissa määrin, ekologiset näkökulmat puoltavat vanhojen hirsirakenteisten ja terveesti rakennettujen talojen korjaamista ja ylläpitoa.
Sosiaalisesti ja yhteisöllisesti kestävää on se että asuinalueilta löytyvät yhteiset kokoontumistilat ja lisäävät alueen yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ihmisten keskinäistä kohtaamista.
Jouni Gustafsson Kulttuurituottaja YAMK opiskelija
Lähteet:
