Kuluneen vuoden aikana tapahtumat ovat olleet suuren myllerryksen kourissa. Koronapandemian vuoksi monet festarit ja kulttuuritapahtumat ovat jouduttu perumaan tai siirtämään verkkoon. Tilanne on ollut katastrofaalinen tapahtumien järjestäjille ja tapahtumatuottajalle.
Samanlaisen myllerryksen kourissa ovat olleet myös verkostotapahtumat. On olemassa joitakin aloja, joissa voit olla kaupungissasi tai maakunnassasi ainoa sitä työtä tekevä. Jokainen meistä tarvitsee ajoittain vertaistukea ja keskustelua ihmisen kanssa, joka ymmärtää työhösi liittyvät haasteet ja onnistumisen hetket. Ammattialaan liittyvät verkostotapahtumat ovat monelle vuoden kohokohta.
Verkko- ja hybriditapahtumat pelkkänä laastarina?
Monet verkostotapahtumia järjestävät ovat joutuneet viime keväästä lähtien siirtämään tapahtumansa kokonaan verkkoon. Myöhemmin syksyllä kokemusten karttuessa osa tapahtumista toteutettiin hybridinä eli osa osallistujista oli fyysisesti läsnä ja osa osallistui tapahtumaan verkon välityksellä.
Itse Ohjaamojen koordinaattoreille ja Ohjaamojen työntekijöille tapahtumia järjestävänä olen saanut palautetta: ”Hyvä, että edes verkossa päästään tapaamaan”. Viesti on selvä: on hyvä, että verkkotapaamisia järjestetään, mutta ne eivät korvaa kokonaan livekohtaamista. Toki verkkotapahtumista on monelle kauempana asuvalle hyötynsä, nyt myös entistä useampi on päässyt osallistumaan.
Hybriditapahtumat ovat hyvä tapa tarjota osallistujalle mahdollisuuden valita, osallistuuko livenä vai verkossa. Olen varma, että ne tulevat lisääntymään jatkossa ja hybriditapahtumat tulevat muuttamaan koko tapahtumakenttää.
Yhteisöllisyys verkostotapahtumissa
Mielestäni suurin haaste verkossa tai hybridinä toteutetuissa verkostotapahtumissa on yhteisöllisyyden puute. Monessa tapauksessa yhteisöllisyyteen kiinnitetään erityisesti huomiota, mutta en ainakaan vielä ole itse osallistunut tapahtumaan, jossa olisin verkon välityksellä kokenut samanlaista yhteisöllisyyttä kuin livetapaamisissa.
Hybriditapahtumissa on vaarana, että osallistujat jakautuvat kahteen leiriin. Paikan päällä olevat ovat oma yhteisönsä ja verkossa chattikeskustelua käyvät ovat oma yhteisönsä. Reilun vuoden aikana tekniikka on kehittynyt ja tekninen osaaminen on kasvanut niin, että pystytään järjestämään hyvin laadukkaita verkkotapahtumia ja vr-tapahtumat voivat olla hyvin aidontuntuisia.
Seuraava ratkaistava haaste on se, miten voimme taata verkkotapahtumiin osallistuville samanlaisen yhteisöllisyyden tunteen ja tasavertaisen mahdollisuuden verkostoitua.
Outi Pantsar
