Osallistuin taannoin webinaariin, jossa kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestön KULTA ry:n pääsihteeri Rosa Meriläinen kertoi vinkkejä vaikuttamisen keinoista, eli kuinka jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja siihen, miten maailma makaa.
Vaikuttamisen keinot Meriläinen kiteytti kolmeen nyrkkisääntöön. Ensimmäinen on oikea-aikaisuus eli vaikuta sellaiseen asiaan, mikä on jo meneillään. Toinen sääntö on yhteistyö, eli toimi yhdessä muiden kanssa, koska se on kivempaa ja silloin myös jaksaa paremmin. Kolmas on asian perinpohjainen ymmärtäminen eli tavoite pitää olla mielessä kirkkaana ja asia pitää osata summata. Napakka pitchaus eli hissipuhe tulee vaikuttamismatkan varrella varmasti tarpeeseen monet kerrat.
Meriläinen on eittämättä noheva persoona ja hänellä pitkä kokemus työstä sekä politiikan, että kulttuurin saralta. Ammattitaito ja kokemus kuului puheesta ja hän selvästi tiesi, mistä puhui. Jos haluaa vaikuttaa, tulee kuulemma vain rohkeasti tarttua toimeen, puhelimeen tai vaikutusvaltaisen henkilön hihaan ja esittää asiansa. Onni suosii rohkeaa! Voit näin saada itsellesi hyödyllisen kumppanin nykyiseen tai vaikkapa tulevaan projektiisi.
Mutta entäs ne introvertit, joita pelkkä ajatus vieraan ihmisen kanssa rupattelusta ahdistaa. Ettäkö tässä vain nyppäisi jotain poliitikkoa hihasta tai soittaa silmäätekevälle?
Jäävätkö introvertit ulospäinsuuntautuneiden ja sosiaalisesti lahjakkaampien aikalaistensa jalkoihin? Kääntävätkö extrovertit maailmaa kurssia haluamaansa suuntaan samalla, kun me omaa rauhaa rakastavat lataamme kotona sosiaalisten tilanteiden tyhjentämiä akkujamme?
Meriläistä kuunnellessani istuin kotona tietokoneeni ääressä, oma ääneni ja kamera sammutettuina, kuten aina. En koe tarpeellisena olla äänessä, enkä näyttää naamaani. Jos haluan sanoa mielipiteeni, kirjoitan yön pimeinä tunteina pontevia sähköposteja. Mutta jos tilanne kuitenkin vaatii puhelinta, voi siihen toki tarttua. Tosin pitkän itsensä psyykkaamisen jälkeen ja sittenkin rukoillen, ettei toisessa päässä vastata.
Introverttius ei kuitenkaan ole este vaikuttamiselle tai sille, etteikö voisi vaikkapa tuottaa kulttuuria. Meitä oman rauhan tarvitsijoita on paljon! Esimerkiksi mediapersoona Maria Veitola on kertonut olevansa introvertti, mikä yhtäkkiä ajatellen tuntuu ristiriitaiselta hänen julkisen työnsä kanssa. Työnsä vastapainoksi hän kertoo vaativansa aikaa hiljaisuudessa, jolloin saa olla rauhassa, eikä tarvitse puhua kenellekkään. Ja ymmärrän häntä täysin, mikäs sen ihanampaa onkaan!
Kaikenlaisessa työssä voi menestyä, oli sitten introvertti tai extrovertti tai jotain siltä väliltä. Kun pitää mielessä meidän kaikkien olevan vain ihmisiä, madaltuu kynnys ottaa yhteyttä. Ties vaikka siellä luurin toisessa päässäkin on introvertti ihminen. Turhia ei tarvitse höpötellä, kunhan vain osaa sanoa asiansa ääneen; tavoitteen, tarpeet ja numerot. Kuten Meriläinen webinaarissamme totesi, tavoite täytyy olla selkeänä mielessä ja asia täytyy osata vaikka unissaan.
Ja ainahan voit ottaa kumppanikseen jonkun sosiaalisesti taitavan supliikkihenkilön, joka saattaa oikein nauttia puhelimessa puhumisesta. Sellaisiakin kuulemma on.
Kirjoittaja: Pirita Kiviluoto, HUMAK KUTU, YAMK
LÄHTEET:
Meriläinen, Rosa 2022. Tuotannot ja tapahtumat: verkostot, vaikuttavuus ja kestävyys -kurssin luento 9.3.2022. Humanistinen ammattikorkeakoulu.
Koskinen, Katri 2018. Introverttiys ei estä menestymistä työelämässä – mediapersoona Maria Veitola on siitä loistava esimerkki. Viitattu 22.3.2022. Introverttiys ei estä menestymästä työelämässä – katso vaikka Maria Veitolaa (anna.fi)
