Koronan vuoksi Suomessa järjestettävät intialaiset tanssitapahtumat ovat olleet kortilla parin viimeisen vuoden aikana. Osa tapahtumista on peruttu kokonaan ja osaa on jouduttu siirtämään. Tilanne on ollut kestämätön niin järjestäjille kuin esiintyjillekin.
Hyvä esitys vaatii jopa parin kuukauden intensiiviset tanssitreenit, jolloin tanssijat harjoittelevat 1-2 krt viikossa. Korona-aikana tanssitreenit on pidetty usein etänä, mutta esitykseen harjoiteltaessa tanssijoiden on oltava samassa tilassa mahdollisesta tartuntariskistä huolimatta, jotta muodostelmien harjoittelu onnistuisi. Lisäksi on joko tilattava ulkomailta esiintymispuvut tai tuunattava olemassa olevat puvut ko. esitykseen sopiviksi. Näin ollen esiintyjien on tiedettävä hyvissä ajoin tapahtuman aikataulut, jotta esityksestä tulisi mahdollisimman laadukas.
Intialaisen tanssin skene on varsin laadukas Etelä-Suomessa. Monet tanssijat ovat käyneet Intiassa asti oppimassa intialaisen tanssin eri muotoja ja olemme saaneet myös tasokkaita intialaisen tanssin opettajia Suomeen vierailulle. Tämä kaikki heijastuu myös opetuksen tasoon. Vielä 2000-luvun alussa intialainen tanssinopetus nojautui vahvasti itämaiseen tanssiin, johon oli lähinnä lisätty namaste -käsiliike mukaan. Nykyisin oppilaat voivat valita klassisten intialaisten tanssien (Kathak, Bharatanatyam, Odissi), folk-tanssien (Bhangra, Kuthu, Kalbeliya), sensuellien tanssien (Item, Lavani) tai perinteisen Bollywoodin väliltä.
Intialaiset tanssitapahtumat ovat esiintyjille tärkeitä oppimishetkiä. Lava voi olla pienempi kuin sali, jossa tanssia on treenattu, valot voivat häikäistä ja katsojien taputukset voivat haitata rytmin tai sanoituksen seuraamista. Toisin kuin monissa muissa tanssilajeissa, intialaisessa tanssissa lyriikat voivat olla hyvinkin keskeisessä osassa koreografiaa. Ilmeet, eleet, erilaiset käsiliikkeet ovat tanssin perusantia. Tapahtumissa esiintyjät pääsevät oman esiintymisensä lisäksi myös näkemään muiden tanssijoiden esityksiä. Tämä laajentaa omaa perspektiiviä, antaa ideoita ja sen seurauksena voi syntyä jopa yhteistyötä eri tanssiryhmien välille. Esimerkiksi Dans Masala -tapahtuman finaalinumerossa esiintyi 3 eri tanssiryhmää.
Muiden esitysten seuraaminen luo myös positiivista kilpailua, mikä näkyy esitysten tasokkuudessa. Negatiivista kilpailua ei (omasta mielestäni) tanssitapahtumissa ole. Tanssijat ovat lojaaleja toisiaan kohtaan, tukevat ja kannustavat kaikkia esiintyjiä. Tunnelma bäkkärillä onkin aina erittäin lämmin.
Järjestäjiltä intialaisen tanssitapahtuman järjestäminen vaatii mm. hyviä verkostoja, hyvää aikatauluttamista sekä hyvää tuntemusta esiintymispaikoista. Jotta tanssitapahtuma vetää yleisöä, on siellä oltava tasokkaat esiintyjät esiintymässä. Järjestäjät voivat joko lähettää kutsut tietyille tanssijoille ja tanssiryhmille tai laatia open callin, jonne voi kuka tahansa ilmoittautua esiintymään. Esimerkiksi India Day – tapahtumaa varten on pidetty valintatanssikokeet, jonne halukkaat voivat tulla koetanssiin ja jos he läpäisevät, he pääsevät tapahtumaan esiintymään. Palkkioita ei yleensä tanssijoille makseta vaan kulukorvaus matkoista. Ainoastaan soolo-esiintyjät ja ulkomaalaiset tanssiryhmät saavat esiintymispalkkion. Yhdistyksille voidaan maksaa pieni könttäsumma.
Ennen koronaa, pääkaupunkiseudun kulttuuritilojen vuokraamisesta kilpailtiin runsaasti, koska kysyntää oli niin paljon. Jos järjestäjällä on mielessä tietty ajankohta, on hänen hyvä olla liikkeellä ainakin vuotta aiemmin. Kun aikatauluttaa intialaista tanssitapahtumaa, on tärkeää myös tuntea merkittävimmät intialaiset tapahtumat, jotka määrittelevat kohdeyleisön ajankäytön. Samana ajankohtana voi olla jokin toinen iso tapahtuma tai uskonnollinen juhla. Esimerkiksi lokakuussa juhlitaan Diwalia, valon juhlaa, Suomi-Intia seuran johdolla ja huhtikuussa Vaisakhtia, punjabilaista sadonkorjuujuhlaa, jota juhlitaan Punjab Culture Societyn johdolla jne. On ajan ja rahan hukkaa yrittää järjestää samaan aikaan omaa tapahtumaa, koska haluttu yleisö ja esiintyjät ovat kiinni ko. tapahtumissa.
Koska tanssitapahtumissa esiintyjiä voi olla kymmenittäin, soolo-tanssijoista isoihin ryhmiin, on järjestäjän mietittävä tarkkaan vuokrattavan tilan bäkkäritilat pukuhuoneineen. Vaikka tanssijoita ohjeistetaankin meikkaamaan kotona, tarvitsevat he tilaa puvuille, koruille ja rekvisiitalle. Osa tanssijoista voi esiintyä useammassa eri numerossa, joilloin heillä on mukanaan useampia pukuja ja koruja. Korona tuo tilanteeseen myös omat haasteensa. Bäkkäritilat eivät mitenkään riitä suositeltujen turvavälien luomiseen. Toimivien, tarpeeksi isojen tilojen lisäksi, esiintymispaikan valinnassa on tärkeää saavutettavuus, toimiva lava ja hyvä valaistus. Esimerkiksi Espan lava on sijainniltaan mitä ideaalein ja tavoittaa kohdeyleisön lisäksi myös paljon muita puistossa kävijöitä. Ongelmana on kuitenkin lavan alla oleva pukeutumistila, joka on aivan liian pieni kymmenien esiintyjien käyttöön.
Yksi merkittävimpiä asioita tanssitapahtumaa järjestäessä on kuvaajien valinta. Tässäkin tarvitaan hyviä verkostoja, koska tanssin valokuvaaminen on taitolaji. Hyvä valokuvaaja osaa ajoittaa liikkeen kuvaamisen ja valita tilanteeseen oikean linssin sekä kuvakulman. Valokuvaajia tanssitapahtumissa on yleensä 2-3 ja videokuvaajia 1-2. Esitysten taltiointi on merkittävää markkinoinnin ja promootion vuoksi sekä tapahtuman järjestäjille että esiintyjille. Kuvien ja videoiden käyttö sosiaalisessa mediassa nostaa tapahtuman arvoa. Hyvä promootiomateriaali toimii myös käyntikortin lailla, herättäen ihmisten mielenkiinnon. Tästä hyötyvät niin esiintyjät, järjestäjät kuin valokuvaajat. Markkinointimateriaalina toimimisen lisäksi kuvien ja videoiden käytöllä on muitakin fuktioita. Jos koreografia on esiintyjille uusi, pystyvät he katsomaan tallenteesta mahdolliset virheet tai huomaavat ettei valaistus toimi, pystytään ne korjaamaan seuraavaa esitystä varten. Onnistuneet valokuvat tanssijoista ovat myös esteettisesti hyvin kauniita ja niistä saisikin hienoja valokuvanäyttelyitä.
Järjestäjänä on mielenkiintoista istua välillä yleisön puolella. Kiinnitän yleensä huomioni kolmeen asiaan tanssitapahtuman järjestelyissä:
- Kuinka juonto on hoidettu?
Juonnetaanko lavalla vai lavan takana vai käytetäänkö esityksessä nauhoitusta? Jos esityksessä on tapahtunut muutoksia, esimerkiksi sairastumisen johdosta, onko juonto ehditty korjaamaan? - Miten loppukiitokset on toteutettu ja onko niitä harjoiteltu etukäteen?
On hyvin tyypillistä että kumarrusten jälkeen tanssijat jäävät lavalle musiikin soidessa taustalla eikä kukaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Omissa näytelmissäni olen kehittänyt tähän ratkaisun. Kun loppukumarrukset on kumarrettu, annetaan merkki ääniteknikolle, joka laittaa loppumusiikin soimaan. Jokainen lavalla olija aloittaa loppukiitostanssin, ohjaaja ja tuottajat mukaan lukien. Tanssi on koreografisoitu helpoksi, niin että jokainen lavalla olija pystyy tanssimaan tanssin. Loppukiitostanssi on hieno päätös esitykselle ja olen saanut siitä paljon hyvää palautetta yleisöltä. - Kuinka kiire tanssijoilla on poistua tilasta?
Esitysten aikatauluttamisessa otetaan harvoin huomioon riittävä poistumisaika esityksen jälkeen. Tanssitapahtumissa on tyypillistä jäädä lavalle tervehtimään tuttuja ja ottamaan valokuvia. Tämä vie aina aikaa. Esiintyjien pitää kuitenkin ehtiä riisumaan esiintymisvaattensa ja pakkaamaan kaikki tavarat mukaansa. Onkin hyvin tyypillistä että esiintyjiltä jää kiireen vuoksi tavaroita jälkeen. Bäkkäritiloissa on myös pientä purtavaa, mutta esityksen jälkeen se pakataan kiireesti pois. Esimerkiksi Intia Spektaakkeli -tapahtumissa tarjottiin esiintyjille bäkkäritilan cateringin lisäksi kiitosillallinen järjestäjän valitsemassa ravintolassa. Mitä, jos illallinen tuotaisiinkin esiintyjien luo? Näin esiintyjille ei tulisi kiire poistua tilasta vaan kaikki voisivat rauhassa pakata tavaransa ja siirtyä esimerkiksi kulttuuritalon kahvioon ruokailemaan ja seurustelemaan.
Korona on muuttanut suhtautumista esiintymiseen. Aiemmin esiinnyttiin pikku kuumeessakin, nyt pienestäkin oireilusta jäädään pois. Jos tanssiryhmästä yksi sairastuu yhtäkkiä, joudutaan koreografiaa muokkaamaan uusiksi jopa muutaman tunnin varoajalla. Katsojien jääminen kotiin sairastumisen tai sairastumisen pelon vuoksi, voi tehdä taas ison loven lipputuloihin. Tanssitapahtumien järjestäminen korona-ajalla onkin varsinaista tasapainoilua muuttuvien tautitilanteiden kanssa.
Reetta Flink, Kulttuurituotannon YAMK-opiskelija, Humak.
Valokuvat:
