Se oli perjantai ja 13. päivä maaliskuuta 2020. Käsky kävi ja teatterin ovet laitettiin säppiin. Koronakausi oli alkanut. Tuiki-tavallisen teatteriarjen korvasivat valtioneuvoston antamat koronarajoitukset ja alueellisen koronanyrkin ohjeistukset, joiden noudattaminen vaati arkijärjen syrjään siirtämistä ja villiä luovuutta.
Alussa kaikki oli tavallaan helpompaa, kun teatterissa ei saanut tapahtua mitään. Ainoat huolet olivat tietämättömyys sulun pituudesta, likviditeetin riittävyys sekä rannevammat ja hartiakivut tuhansien lippujen peruuttamisesta.
Sen jälkeen kun rajoituksia hieman lievennettiin ja esityksiä sai järjestää, arki muuttui eriskummalliseksi. Perjantai-iltapäivisin jännitettiin uusia määräyksiä tulevalle viikolle. Ja tulihan ne virka-ajan päätyttyä klo 16, jolloin teatterin markkinoinnissa ja myynnissä alkoi sutina. Kuluvalla viikolla katsomossa välimatka naapurin nenään oli pitänyt olla 1,5 metriä, mutta tulevalle viikolle riitti 1 metri. Uutta määräystä noudattaen penkkien välisiä etäisyyksiä mitattiin ja katsomon 650 istumapaikkaa määriteltiin uudelleen poistamalla ei-käytössä olevat paikat puvustuksesta saadulla silkkinauhalla. Esityksien alkaessa yritettiin huolehtia istumajärjestyksen ylläpidosta, mutta homma pyörähti eräänlaiseksi siveellisyysvartijan tehtäväksi: ”Ai, asutte samassa taloudessa. No, istukaa sitten vierekkäin.” Tämä joustavuus aiheutti moittivia vilkaisuja muiden katsojien tahoilta, joita ei tosin ollut monta, kun koko salissa sai istua rapiat 50 asiakasta.
Valtiovallan luoma hybridistrategia tarvitsi rinnalle teatterin oman hybridistrategian. Taide-elämysten tarjonnan täydellisen tyrehtymisen estämiseksi teatteriesityksiä striimattiin ja tallennettiin. Vanavedessä teatterin digikanavalle syntyi podcasteja, taiteilija- ja tekijähaastatteluita, luettuja näytelmätekstejä ja runoja. Parhaimmillaan live ja digitaalinen taide täydentävät toisiaan, mutta kyllä live-esityksen tunnelma sekä vuorovaikutus esiintyjän ja katsojan välillä peittoaa laadukkaankin digitaalisen tuotannon.
Koronavuodet etenivät. Arkisanastoomme olivat liittyneet Covid-19, Wuhan, hybridistrategia, koronanyrkki, eristetyt vanhukset, maskit, striimit ja Mika Salminen. Teatterien esitysmäärien ja tuottojen osalta mentiin ylä- ja alamäkeä, sillä esityslupien jälkeenkin peruutettuja esityksiä oli usein enemmän kuin toteutuneita esityksiä. Henkilökunnan turnauskestävyys oli hilkulla, mutta nenä pysyi pinnan yläpuolella – henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti.
Teatterin tiedotuskeskuksen tilastot korona-ajalta ovat synkkää luettavaa. VOS-teattereiden ja Suomen Kansallisteatterin eli yhteensä 59 teatterin lippumyynti ennen kautta 2019/2020 oli liki kaksi miljoonaa lippua näytäntökaudessa. Vielä 2019/2020 päästiin 1,5 miljoonan lipun myyntiin, mutta 2020/2021 jäätiin 337 395 myytyyn lippuun. Tämä tarkoittaa -76,3 % pudotusta myynnissä! Maksamme sitä velkaa edelleen.
Samanlaisia madonlukuja on julkaissut Finland Festivals taide- ja kulttuurifestivaaleista. Verrattaessa vuotta 2020 vuoteen 2019 suurin osa fyysisten yleisötapahtuminen käyntimääristä on 74–100 % pakkasen puolella, sillä useimmat festivaalit jouduttiin koronan vuoksi perumaan kokonaan tai siirtämään toiseen ajankohtaan. Vuoden 2021 tilastotiedot ovat vuoden 2020 tavoin yhtä poikkeukselliset, ja vaikka vuonna 2022 ei vielä päästy koronavuosia edeltäviin yleisömääriin, festivaalit olivat toipuneet poikkeusvuosista kohtuullisen hyvin.
Maaliskuussa 2023 julkaistu Poikkeustila ja resilienssi kulttuurialalla (ESR) -hankeraportti selvittää koronapandemian vaikutuksia tapahtuma- ja kulttuurialan organisaatioihin sekä itsensätyöllistäjiin. Hankkeen tarkastelun keskiössä oli alan eri toimijoiden resilienssi eli kestävyys ja palautuminen koronapandemian aiheuttamasta poikkeustilanteesta sekä siitä seuranneista tappioista. Raportista käy ilmi samanlaisia tapahtumia ja kokemuksia kuin edellä on kuvattu. Tapahtumatalouden selviytymiseen liittyvät riskit ja heikkoudet tulivat poikkeustilan myötä näkyviin, ja huoli toiminnan jatkuvuudesta sekä toimeentulon ja hyvinvoinnin turvaamisesta oli yhteinen. Toimintaympäristön muuttuminen edellytti uusien toimintamallien rakentamista tulevaisuuden varalle. Hankkeen myötä muita esille tuotuja teemoja olivat tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, moninaisuus, inklusiivisuus, verkostoituminen ja koulutus. Osa aiheista oli jäänyt koronan jalkoihin, mutta alan toimijoiden ajatuksista ne eivät olleet kadonneet. Nyt koronakauden jälkeisenä aikana on taas aikaa edistää sosiaalista kestävyyttä ja edesauttaa pysyvää muutosta kohti kestävämpää tapahtuma- ja kulttuurialaa.
Niin – Raikku Rokkaa ja Rakastaa taas? Elokuussa Peltolan tilan pihamaalla Kangasalan Raikussa järjestetään jälleen country rock -festivaali ”Raikku Rokkaa ja Rakastaa”. Sinne siis pitkän koronatauon jälkeen – eläköön!
Teksti: Maarit Kakkonen, kulttuurituotannon YAMK-opiskelija
LÄHTEET
Finland Festivalsin tilastot. https://festivals.fi/tilastot/
Siirtola, Emmi & Haapakorpi, Arja & Leinonen, Minna & Jousmäki, Henna 2023. Poikkeustila ja resilienssi kulttuurialalla. Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskus, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta | Yhteiskuntatutkimus. https://projects.tuni.fi/uploads/2023/03/5d78716d-poikkeustila-ja-resilienssi-hankkeen-loppujulkaisu.pdf
Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) Esittävän taiteen tilastot. https://www.tinfo.fi/fi/teatteritilastot
