Kohti yhä kestävämpää lastenkulttuuria

Oranssi tausta, jossa teksti "Kulttuurituottaja, ylempi AMK) ja piirroskuva henkilöstä lentämässä linnulla.
Kulttuurituottaja YAMK

Terveiset Lastenkulttuurin Kevätpäiviltä! Suomen Lastenkulttuurikeskusten liiton jäsenorganisaatiot ja myös muita lastenkulttuuritoimijoita kokoontui Seinäjoelle huhtikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Liiton vuonna 2016 julkaistu Lastenkulttuurin laatukäsikirja on päivityksen alla ja tämänkertaisten kevätpäivien teemana olikin laadukas lastenkulttuuri, jota käsiteltiin erityisesti koulujen kulttuurikasvatussuunnitelmien ja Harrastamisen Suomen mallin kautta.

Kolme naista punatiilisen rakennuksen edessä.
Versolaiset Kevätpäivillä, kuvassa vasemmalta Terhi Siippainen, Julia Vatanen ja Minnamaria Koistinen

Kuten yhteiskunnassa yleisesti, myös lastenkulttuurikentällä kestävä kehitys on vahvasti pinnalla oleva aihe. Lastenkulttuurin laadusta puhuttaessa se nousee yhdeksi keskeiseksi laadun elementiksi. Kevätpäivillä näkyi, että lähes kaikissa keskusteluissa kestävän kehityksen eri osa-alueet – ekologinen, taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen – ovat jollakin tapaa läsnä. Vielä joitakin vuosia sitten puhe kestävästä kehityksestä tuntui keskittyvän vain ympäristönäkökulmiin, kuten materiaalivalintoihin, kierrättämiseen ja paikasta toiseen liikkumiseen, mutta nyt ainakin lastenkulttuurin ammattilaisten keskuudessa myös muut osa-alueet tiedostetaan laajasti ja ne myös ymmärretään saman käsitteen alle kuuluviksi. Tällaisen heräämisen myötä on myös nähty, että lastenkulttuuritoiminta on oikeastaan aina toteuttanut kestävän kehityksen periaatteita monella tavoin. Parhaimmillaan kaikenlainen taide- ja kulttuuritoiminta voi mm. lisätä osallisuutta, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia, edistää yhdenvertaisuutta, ylläpitää ja kehittää kulttuuriperintöä, sekä luoda varallisuutta. Usein lastenkulttuuritoiminnalla myös ”ohjataan” uusia sukupolvia kestävän kehityksen mukaisiin arvoihin ja toimintaan esim. taiteen keinoin toteutettavilla ympäristö-, tunnetaito- ja mediakasvatuksen menetelmillä.

Laadun ja kestävän kehityksen tila lastenkulttuurin parissa näyttäytyy jo nyt hyvänä, mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö myös kehittämisen varaa olisi, ainahan sitä on. Onneksi kehittämistä ei tarvitse pähkäillä ja tehdä yksin; Suomen lastenkulttuurikeskusten liitto, sen 35 jäsenorganisaatiota ja yhteistyökumppanit muodostavat upean verkoston, josta löytyy valtavan monipuolista osaamista ja asiantuntijuutta, jota myös auliisti jaetaan muille. Sekä pian päivitetty Lastenkulttuurin laatukäsikirja, että viime vuonna julkaistu Lastenkulttuurin kestävän kehityksen opas auttavat meitä kaikkia alan toimijoita viemään omaa toimintaamme oikeaan suuntaan. Lisäksi yhteisistä verkkotapaamisista ja erityisesti Kevätpäivien kaltaisista fyysisistä kokoontumisista saa aina uusia ideoita ja oppii muilta hyviä käytäntöjä.

Yksi mieleenpainuvimmista tämän vuoden Kevätpäivien sisällöistä itselleni oli Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Museoviraston Elävää perintöä kulttuurikasvatussuunnitelmiin –toimintapiste, jossa käsiteltiin aineetonta kulttuuriperintöä, kuten tansseja, musiikkia tai vaikkapa luontosuhdetta ja esiteltiin Elävän perinnön wikiluettelon antia. Pisteeltä tarttui mukaan myös Kestävän kehityksen kompassi – pahvinen kiekko, jossa on hyviä apukysymyksiä kestävän kehityksen kaikilta osa-alueilta. Vaikka kompassi on tehty aineettoman kulttuuriperinnön näkökulmasta, sitä voi mielestäni soveltaa mihin tahansa tuotteeseen tai palveluun. Varsin näppärä, pieni työkalu kestävän kehityksen toteutumisen arviointiin!

Kestävän kehityksen kompassi, jossa kaksi pyöreää pahvikiekkoa päällekkäin, joista päällimmäisessä aukko, päälimmäistä kiekkoa pyörittämällä aukosta näkyy alemman kiekon eri sektorit.
Kestävän kehityksen kompassi

Julia Vatanen

Kulttuurituotannon YAMK-opiskelija

Kulttuurituottaja, Lastenkulttuurikeskus Verso

Last modified: 2.5.2022