”Ei nimi miestä pahenna ellei mies nimeä.” – sanoo vanha sananlasku. Jos sanonta keksittäisiin nyt, se menisi ehkä ”Ei nimi henkilöä pahenna, ellei henkilö nimeä.” Ajat muuttuvat ja ilmiöt ajassa.
Elämme toisen kesän kynnyksellä, kun koronapandemian vuoksi perutaan suuria yleisötapahtumia ja festivaaleja. Näin kävi toistamiseen myös Ruisrockille. Uutisten kommentointipalstoilla näkyy perumispäätöksen puolesta ja vastaan argumentointia sekä samassa yhteydessä kiivasta keskustelua siitä, kuinka festivaalin nimessä oleva rock-pääte ei monenkaan mielestä kohtaa festivaalin genrestä musiikkitarjontaa. Osuvammiksi nimiksi on ehdotettu Ruisräp, Ruispop tai jopa Ruisiskelmä -nimiä. Ruisrock järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1970 ja on Suomen vanhin rockfestivaali. Se on säilynyt vetovoimaisena viisikymmentä vuotta, joten siitäkin syystä nimessä on oma arvokkuutensa ja jonka mahdollista muutosta luultavasti tämän hetkisen järjestäjän Vantaan Festivaalit Oy:n toimesta mietitty, mutta ei ainakaan vielä tehty. (Teksti jatkuu kuvan jälkeen.)
Onko rockia nimeksi?
Katsotaanpa Ruisrockin esiintyjälistaa muutaman vuosikymmenen keskivaiheilta. Vuoden 1975 ulkomaiset isot artistit ja bändit olivat Mahavishnu Orchestra Yhdysvalloista, Wishbone Ash Britanniasta, Rory Gallagher Irlannista ja Landslaget Ruotsista. Esiintyjäkokoonpanoista löytyy rockin lisäksi paljon myös blues- ja jazz-vaikutteita. Suomalainen vetonaula oli Hurriganes, joka lienee rock –genren palavassa ytimessä.
Vuonna 1995 Yhdysvalloista oli saatu mm. Bon Jovi ja Black Crowes sekä Britanniasta The Boo Bradleys ja Simple Minds. Suomalainen anti tarjoaa esimerkiksi Pelle Miljoonaa, Yötä ja The 69 Eyesia. Muutamaa esiintyjää lukuun ottamatta yli neljänkymmenen artistikokoonpanon anti on aikalailla rock.
Kun saavutaan vuoteen 2015, suuria Ruisrockin nimiä ovat Ellie Goulding, Disclosure, Pharrel Williams ja ASAP Rocky. Esiintyjien ja bändien määritelmissä näkyy enenevässä määrin sanoja laulu- ja lauluntekijä, dj, tuottaja, elektroninen ja räp. Yhdestäkään edellä mainitusta kokoonpanosta ei suoraan sanota, että ovat yhtye tai bändi tai että musiikissa olisi juuri rock vaikutteita. Suomalaisesta tarjonnasta löytyy vielä selkeä kattaus rockyhtyeitä kuten Amorphis, Apulanta, Mokoma ja ikiliikkuja Michael Monroe, joka todennäköisesti esiintyy Ruisrockissa vielä 2080 -luvullakin.
Tällaisella nopealla Wikipedia -pohjaisella tutkimuksella uskallan väittää, että Ruisrockin musiikkitarjonta on viimeisen kymmenen vuoden aikana ottanut aimo harppauksen rockista elektronisempaan suuntaan. Ruisrockin tuottajataho on selkeästi ilmaissutkin, että festivaali aikoo seurata aikaansa populaarimusiikin saralla. Ennen pandemiaa kävijäennätyksiä rikottiin vuosi vuodelta. Tämä tarkoittaa, että festivaali on onnistunut uudistumaan ja kiinnostaa edelleen nykysukupolvea, samanikäisiä, joita se lumosi alkuaikoinaan 70-luvullakin. Mielestäni se on aikamoinen saavutus.
Mitä festivaalin nimi kertoo?
Ruis-sana viittaa tietenkin paikkaan eli Turun Ruissalon saareen, jossa festivaali on vietetty alusta saakka. Monet sanovat, että paikka sinänsä on Suomen upein festivaalialue ja eipä sitä ole kieltäminen. Ruissalon kansanpuisto on luonnonsuojelualue, jossa päälavan esiintyjiä voi katsoa vaikka rantavedessä uimapatjallaan lilluen, kunhan muistaa ettei ajaudu ohi lipuvien risteilyalusten tielle. Ruis-sana on ehdoton niin kauan kuin festivaali saarella järjestetään. Toki rakkaalla lapsella on jo nyt monta nimeä, joista Ruissi yksi vakiintuneimpia. Miksipä ei? Nimessä säilyisi edelleen paikkatieto.
Provinssi luopui rock-päätteestään muutamia vuosia sitten ja samojen musiikkityylikysymysten kanssa sielläkin on tuskailtu, etenkin festivaalin alkuperäisjärjestäjien toimesta. Milleniumin jälkeen aloittaneet festivaalit, kuten Tuska ja Flow eivät ole enää lisänneet nimiinsä musiikkigenreen viittaavaa päätettä. Siltä osin festivaalituottajan stressikäyrä tulevien muutospaineiden osalta pysyy balanssissa. Nimet ilmaisevat erinomaisesti yleisen festivaalihengen muutenkin. Ja siitä lopulta on kai kyse; fiiliksestä, festivaalihengestä, yhdessä olemisen ilosta ja musiikin riemusta.
Festivaalikeskustelun keskiöön tulisikin nostaa suurempia teemoja. Varsinkin isojen festivaalien järjestäjätahot ovat kaupallistuneet, joten ennemmin kuin nimistä, tulisi yleisemmin puhua tapahtuminen omistajuudesta ja kestävyydestä tulevaisuudessa. Mitä yleisönä vaadimme vaikkapa Ruisrockin järjestäjiltä suhteessa siihen, että reilun 100 000 osallistujan festivaali järjestetään luonnonsuojelualueella? Näiden kysymysten esiintuojina alan ammattilaiset, kuten me kulttuurituottajat, voimme toimia aktiivisesti.
Kirjoittaja: Tuula Hänninen, Kulttuurituottaja YAMK opiskelija 2021
Lähteet:
Ampuja, Eetu. 2016. Iltasanomat. Provinssirockin perustaja ihmettelee: mihin rock katosi Provinssista? – ”Koko festarin alkuperäinen idea oli..” https://www.is.fi/viihde/art-2000001213447.html
Pudas, Mari. 2021. Ruisrock on peruttu. Iltalehti. https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/4689f4b5-c2ce-4ccf-bd50-359f59a35ead
Vickery, Jonathan. 2016. Success criteria of a festival. AMU Univeristy of Poznan. https://moodle.humak.fi/pluginfile.php/260787/mod_resource/content/0/1-4%20Vickery%20Festivals%20Success%20Criteria%20-%20AMU%202016.pdf
Wikipedia. 2020. Luettelo Ruisrockin esiintyjistä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Ruisrockin_esiintyjist%C3%A4
